Täällä on vaivana suuremman luokan bloggausplääh, ja vaikka tuotoksia syntyy ei niitä jaksa kuvailla ja päivitellä tänne. Inspikseen on kuitenkin mahdoton muutoin osallistua, joten jos tämän verran saisi aikaiseksi.

Viikon haasteena oli ravisteltava koriste, itse päädyin tekemään sen kuviollisesta kalvosta sekä pienistä leikkurilla tehdyistä sydämistä.

Kuvassa on vuosi -83 ja iskä on sankari. Tarina kertoo senkin että vielä tänäkin päivänä vaikka asun eri sankarin kanssa ei ole epäilystäkään etteikö iskä karauttaisi paikalle jos tarve vaatii.

Tähän päätyi myös BoBunnyn herkkupaperit joita olen hillonnut hyllyssä pitkään. Mikään kuva ei ole ollut tarpeeksi hyvä tai sitten niitä ei vaan ole uskaltanut leikellä josko vaikka ei tulekaan hyvää jälkeä. Hyvä tuli, ja paperia jäikin vielä! Löysin kellarista vuosien takaisia paperijemmoja ja jouduin toteamaan ettei tämä minun paperiaddiktio ole tainnut syntyä vasta aikuisiällä, se vaan on saanut vähän uusia piirteitä.

Viikon Inspiksessä piti siirtyä unten maille.

Niin se lähti tämäkin skräppäysvuosi käyntiin, ja vieläpä aiheella jota olen ajatellut jo pitkään tehdä.

Otsikkoa lukuunottamatta olen vuoden aloitukseen varsin tyytyväinen, siitä tuli jotenkin irrallinen. Tai sitten se johtuu vain siitä että alunperin ajattelin tehdä otsikon mukaisesti koristeeksi puun.

Minulla ei ole tapana tehdä koristeita isoja määriä käyttöä odottamaan, mutta tämän puuhelmi/nuppineulan löydettyäni jouduin taas toteamaan että olishan se vaan näppärää. Siihen yhteen sivuun saa vaan uppoamaan niin paljon aikaa jos sitä varten ryhtyy nyhertämään koristeita.

Liekö kaikki huomioineet Elliksen arvontaa?

Kipin kapin mukaan!

Vuoden ensimmäisen postauksen on tietenkin oltava jotain hilpeää ja söpöä, joten palataan hetkeksi vielä pukin konttiin päätyneisiin tekeleisiin. Nimittäin pienelle kummipojalle tontut kuljetti tädin tekemän pehmon, jonka ainoa tarkoitus on saada pieni ihminen hyvälle tuulelle.

Kaavapohja on viime vuoden viimeisestä Suuresta Käsityö -lehdestä jota hieman muokkasin. Liila kangas on vanha trikoopaita, muut kankaat tilkkulaatikosta. Korvista tuli ihanan lerput ja tämän Mötykäksi ristimäni söpöliinin ilme muuttuu heti korvien asettelun myötä.

Tässä Mötykällä on vauhti päällä, ja se rientää puuhissaan korvat takana heiluen. Minut se ainakin sai hyvälle tuulelle ja paketointiin asti se istuikin puuhapöytäni läheisyydessä tuottamassa minulle hymyjä aina kun vilkaisin sitä päin.

Ehkä täytyy itselle tehdä samanlainen =)

Erittäin antoisaa ja tuotteliasta alkanutta vuotta!

Joulun jälkeenkin on elämää, jopa pieni oma hetki askartelun parissa. inspiksen haasteena oli kalvokoriste. Yritän kovasti saada kasaan "joulun odotus" -minialbumia joten omat kalvokoristeet tuli siihen.

Aukeaman ensimmäisessä sivussa kalvokoriste on pearl makerilla tehty lumihiutale.

Ja aukeaman toinen sivu sai koristeeksi leimasimella ja pearl makerilla tehdyt koristeet.

Vaikka albumin on tarkoitus olla nopeatekoinen niin ihan kovin hyvällä vauhdilla se ei valmistu.. Pohjana on DCWV:n Winter Stack. Reunat sivelin valkoisella maalilla lumisen efektin toivossa ja koristeet pääasiassa paperisia. Kaikki tekstit on kirjoitettu koneella ilmaisiin digimateriaaleihin ja printattu. Tämän aukeaman numerotkin on digilatauksesta, joten ehkä tämä projekti menee hybridi skräppäyksestä.

Inspiksen viikon haasteena piti kuoria esiin, ja mikäpä tämän parempi tekosyy ottaa uusi Tim Holtzin Kraft Core setti käyttöön.

Sitä tuli sitten revittyä, rytättyä ja hiottua paristakin kohdasta. Joku kun vielä kertoisi miten saisi tuon ryttääntyneen paperin vielä jokseenkin sileäksi.. Rytyn harjan hion hiomapaperilla, samoin alkukirjaimen.

Sen verran pieni kontrasti tuli tästä hiomisesta, että päädyin vielä korostamaan kirjainta kynällä.

Meidän perheeseen on muuttanut skanneri, kolminkertainen eläköönhuuto sille ja sen lahjoittajalle/lainaajalle. Kannoin heti omia lapsuudenkuvia käsittelyyn, josko niistä saisi ensi vuonna minä lapsena-albumin tehtyä.

Lunta tulee ja menee ja maiseman mustuus rupeaa jo ottamaan vakavasti päähän. Täytyy siis terapiana käsitellä paljon värikkäitä kankaita.

Tyttärelle trikoosta tunika ja legginsit, kokoa 98cm. Legginsit on jokseenkin pitkät, mutta ne on niin tiukat ettei pääse tippumaan kantapään alle.

Pääntien nappi on vain hämäystä, sillä siitä tuli sen verran väljä ettei nappia tarvitse saada auki.

Ongelmana neidin kanssa tuntuu nykyään olevan, että se mikä kankaana häntä miellyttää ei välttämättä päädy juurikaan päälle koska se valmis tekele ei enää "ole kiva". Äitiä ottaa jo kohta pattiin kun niitä  pitää sitten puolipakottaa päälle.. Ehkä tässä lienee hivenen sellaista naisen piirrettä, että on vaan kiva saada uutta, mutta edelleen ne vanhat lempparit jyrää ;) Äiti tykkää tästä setistä kuitenkin!

Josko nämä olis vuoden viimeiset pussukat, luulisi pukinkonttiin ainakin riittävän.

Materiaaleina vanhat farkut ja pöllökuvioista puuvillakangasta.

Yhden pussin tein parista pienemmästä farkkupalasta ompelemalla ne päältä siksakilla, kaksi muuta oli ihan ehjiä paloja. Kaikkiin tuli värikkäät koristeompeleet.

Yritin tehdä kangasmerkin tyylisiä näistä pöllöistä ompelemalla puuvillakankaan tiheällä siksakilla huopaan ja sen sitten suoralla kiinni kankaaseen. Vähän kaipaa vielä hiomista, ehkä tukikangas tai liimakangas puuvillan ja huovan välissä vois tehdä terää. Tämä oli ihan tavallista askarteluhuopaa joka vähän hajosi reunoista, tukihuopaa en ole koskaan käyttänyt josko se olisi jotenkin tiukempaa.

Tänä vuonna meillä tulee albumi joulun odotuksesta, vähintään yksi kuva joka päivältä. Tarkoitus olisi tehdä sitä esikoisen kanssa yhdessä, saa nähdä miten herraa jaksaa kiinnostaa. Viikon inspiksessä piti yhdistellä kahta tai useampaa kuvaa, ja rouva laittoi täällä photoshopaten ja teki tähän joulunodotukseen kannen.

Albumin koko on vielä hieman mysteeri, saattaa olla että tätä täytyy vielä hienosäätää. Jonkin verran tässä oli työtä ja meinasin hyödyntää samaa kuvaa myös joulukorttien mukana lähteväksi perhepotretiksi, joskin ilman tekstiä.

Eli ensin on akvarelleilla piirretty kuva (tasoa ekaluokkalainen, mutta allekirjoittaneen piirtelytaidot on suhteellisen hukassa..). Sitten on jokaisesta lapsesta oma valokuva, josta siis rajattu tähän vain se lapsen osuus. Alunperäinen tarkoitus oli laittaa minusta ja puolisosta samaan malliin kuvat, mutta päädyin ottamaan kuvan meidän seepia sävyisestä hääkuvasta/taulusta jota juuri kukaan sukulainen ei vielä ole nähnyt. (Ja näin säästyimme itse tälläytymiseltä ja poseeraamiselta -ovelaa.) Kuvan kehykset on ilmaisesta digipakista. Ja viime silauksena sijoitin ikkunaan näkymän meidän olohuoneen ikkunasta. Pieni lumilisä ei ehkä olis ollut pahitteeksi, mutta näin tänä vuonna.

Lasten mittasuhteet on tarkoituksella ihan mitä sattuu, mutta tuo leijuva vauva hivenen itseä häiritsee. Tähän hätään en keksinyt miten loisin varjon, joten leijukoon mokoma tänä jouluna. CS5:n pikavalintatyökalu on ihan huippu, jopa tällainen hätähousu viitsii luoda hankalan mallisia aluevalintoja, kuten tässä nämä lapset.

Pakkohan sitä oli saada kun sen näin, nimittäin kettu ja hanhi -trikoota.

Ensin siitä tuli elämäni ensimmäiset pitkät kalsarit, kokoa 116cm (siis esikoiselle, ei minulle). Varsin yksinkertainen ja nopea malli, sepaluskin oli superyksinkertainen. Nyt kehtaa kylässäkin riisua päälihousut pois (ja jos rehellisiä ollaan niin sehän on pakko riisua koska on niin söpöt kalsongit). Ohje ottobre 6/2010.

Sitten sitä oli vieläkin.

Tuli paita perheen pienimmälle, kokoa 74cm. Edelleenkin kangasta vaan riitti..

Niinpä tuli vielä bokserit, kokoa 116cm. Ohje samasta lehdestä kuin kalsaritkin. Näistä tuli esikoisen lempparit, ja tarkoitus on tehtailla lisääkin, sillä näihin saa upotettua hyvin pienempiä trikoopaloja.

Koskaan en ole kerralla käyttänyt koko kangaspalaa näin tehokkaasti ja nopeasti, näihin meni lähes koko 0,75m, joku pikku suikale enää jäi.