Nämä noin 110cm:lle tehdyt hameressukat ovat maatuneet kaapissa jo vaikka kuin kauan kun on mukamas niin haastavaa ottaa kuvia.

Tämän vuoden Suuresta Käsityölehdestä tuli tämä hamonen. Numeroa en muista, mutta tekele kulki nimellä Ilopillerihame. Yritin noudattaa ohjeita, mutta jostain syystä se osoittautui taas liian haastavaksi. Helman kelloisuus saadaan tässä aikaiseksi vuoren avulla. Helmojen yhdistäminen resoriin osoittautui liian hankalaksi, ja onnistuin saamaan aikaiseksi muhvin (siis sellainen missä voi käsiään lämmitellä talvisin..) Eipä siis muuta kuin ratkoja käsiin ja ompelun jatkaminen ilman ohjeiden noudattamista...

Lähempi kuva kuosista.

Tämä mekko on perintöä odotellessa osa 1. Sain nimittäin mummoltani säkillisen vaatetta, lakanaa ja muuta materiaalia. Tämä on ollut aikaisemmassa elämässään verho, ja kävi tähän malliin mainiosti sillä se tarvitsikin vuorin kun oli vähäsen läpikuultava.

Tämä alunperin kietaisuhameena palvellut hamonen on kulkeutunut kirpputorilta joskus viime vuonna. Siinä oli vain niin vastustamaton kuosi/hinta -yhdistelmä. Tein kumpparikujan niin että vyötärölle jää röyhelö kuminauhakujan päälle. Alkuperäisen version kietaisunauhat päätyi kolmeksi pätkäksi kummankin lonkan päälle. Ajatus oli että ne sitten juoksennellessa mukavasti heilahtelee.