Seuraavalla työllä osallistun kuukauden kisaan, jonka aiheena oli skräppäykset esille. Ohjeistus oli seuraavanlainen:
Skräppäys saa näkyä myös kotona. Vaikka harrastus tuottaisikin paljon paperisilppua ja valtaisi säilytystiloja kotona, ei muistojen tarvitse olla vain albumeissa ja kirjahyllyssä. Kuukauden kisassa toteutetaan helmikuussa näkyviä muistoja, esillä olevia ajatuksia ja sisustuselementtejä. Jos et halua toteuttaa tällaista itsellesi ja omaan kotiisii, tee se lahjaksi. Ystävänpäiväksikin vielä ehdit, mutta lahjoja voi (ja kannattaa) antaa muulloinkin. Joitakin rajoituksia ja vaatimuksia kilpailussa on, mutta toteutuksessa on kuitenkin suhteellisen vapaat kädet.
- työn tulee olla selkeästi näkyville tarkoitettu (esim. kollaasitaulu tms.)
- työssä tulee käyttää runsaasti valokuvia (suhteessa sen kokoon)
- työssä tulee olla tekstiä (tarinoita ja ajatuksia) ja otsikoita
- kokoa (yhteensä) saisi olla enemmän kuin parin perinteisen (12" x 12") arkin verran
- toteutustapa ja -alusta ovat vapaasti valittavissa
- työ voi koostua myös osista, sen ei tarvitse olla esim. iso taulu
- aiherajoituksia ei ole ja työn voi tehdä joko itselle tai lahjaksi
Muutama alustava sana.. Meillä on juuri yläkerran remontti valmistunut. Portaikkoon olin jo pidempään suunnitellut jotenkin laittavani leiskoja esille, sillä ne menee melko hukkaan kaapissa kansiossa. Ilman tätä haastetta ne olisi luultavasti viritetty ihan vaijeri+pyykkipoika tekniikalla, mutta nyt jotain vähän työläämpää.
Näkymä portaikon yläpäästä on seuraavanlainen
Portaikon valossa on oranssi kupu ja se hieman vääristää väritystä. Mutta työn idea oli se, että siihen saa nimenomaan leiskat ja että niitä olisi helppo vaihdella tuulen mukaan (joka vaihtuu melko useasti). Pohjana on vanha lakana, joka on niitattu ylhäältä ja alhaalta listojen väreihin maalatuille kepukoille.
Skräppäykselle tyypilliseen tapaan laitoin alustaankin otsikon. Kaikki painatukset on tehty kangasvärillä. Sabluunat tein itse. Ison kiitoksen lähetän Tim Holtzille, jonka maskin mukaan nyhersin sabluunan muutamalla muutoksella, ja kirjaimet kopion myöskin kyseisen herran grungeboardin pohjalta (tiedän että nämä kiitokset varmasti tätä kautta välittyy..). Sitten vielä viime tingassa keksin sotkea tuota otsikon ympärystää, joskaan en ole lainkaan varma oliko se ihan niin hyvä idea..
Keskimmäiset kuviot laitoin eri päin kuin muut. Jotakin tuhrua tuli muutamaan, mutta ne on onneksi sen verran koukeroiset ettei niitä huomaa jollei todella rupea tuijottamaan. Toivottavasti leiskat vie sen enimmän huomion eikä niinkään painojälki.
Leiskoille on ommeltu kulmiin kolmion malliset muoviläpykät joihin ne saa helposti pujotettua. Nämäkin oli kierrätysmateriaalia (kyllä hehkuin innosta kun totesin että kannatti näitäkin muovitaskuja säilytellä vuostolkulla kun nyt niitä meni sekä näihin kulmiin että sabluunojen tekoon.) Vähemmän on tullut muovia ommeltua enkä oikein osannu konetta kunnolla säätää. Alalanka on melko löysää, vähän jännittää miten montaa vaihtoa nämä ompelukset kestää, mutta sehän jää sitten nähtäväksi. On tuolla noita muovitaskuja että saa uusia vaihdettua..
Vaikkei tässä nämä nimenomaiset leiskat ole se juttu, niin onhan ne tähän nyt tähän tehty ja asetettu joten jotain niistäkin. Ensimmäinen on siitä kun minusta ei ollut ötököiden pelossa käkkimään marjapensaissa, vaan sen homman hoiti perheen miesväki. "Muu maa mustikka, toisen sangossa vadelma" alkaa tämän tarina. Kirjaimet on printattu, perhoset leikattu kuviopaperista.
Toinen on minusta ja sisarestani keinuhevosen kyydissä. Törmäsin tähän kuvaan käydessäni vanhempieni kuva-arkistoja läpi ja oli pakko teettää siitä itsellekin kuva. Ja sitten oli pakko istuttaa siskokin kyytiin, joskin inkkaripanta jäi puuttumaan. Hevonen on edelleen käytössä, ei kärsinyt mitään vammoja tästä älynväläyksestä. Otsikko tarroja ja leimailua, koukerot leimattu kuviopaperille. Perhoset on leikattu samasta paperista johon on tarina kirjoitettu.
Sitten on tämän talven ensilumesta. Siinä on koristeena vain paperista leikatut kirjaimet, vanua lumena, luistelevia eläin-tarroja ja leimailtuja "lumihiutaleita" (jalokivi leimasimien setistä oli tämähiutale, mutta mitäs tässä niin pilkkuja viilaamaan..) joiden keskellä vanua.
Sitten on perheen tähän menessä ainoat häät. Tässä vain päivämäärä leikatuista numeroista sekä teksti " ja niin kaikki elivät yhdessä elämänsä loppuun saakka" Teki mieli laittaa kysymysmerkki, mutta siitä olisi saattanut äkkiä syntyä väärä mielikuva niin annoin olla.
Sitten on päikkärivekkarista leiska. Nuorempi meinaan usein herätti vanhemman päiväunilta, joka muutoin olisi nukkunut puoli päivää. Koukku on kierrätys hajonneesta pyykkien nipsutelineestä. Otsikko taas leikattu kuviopaperista.
Viimeisin on esikoisen irvistelyä. Kuviopaperista koukeroa, samasta paperista yläkulmien kuviot. Paksut valokuvakulmat maalattu akryylimaalilla, sydämen reunat töpytelty ruskealla musteella. Alahaalla lankaan pujoteltuja puuhelmiä. Lanka on kiinni vain takaa ja vetää vähän alaspäin, helmet ei ole kiinni mitenkään.
Iso kiitos esikoiselle joka viihdytti äitiä tarinoillaan kylpyhuoneessa kun töpyttelin, puolisolle joka maalasi kepukat ja hoiti ripustuksen (ja valituksen "tämäkö tässä on kiireisintä") sekä ystävälle joka lahjoitti tämän kellastuneen lakanan. Kyllä tässä taas riittää ystävillä, sukulaisilla ja kylänmiehillä ihmeteltävää. Lopputulos on kuitenkin ihan minun näköinen kun siinä on kangasta (joka ollut intohimona paljon paperia aiemmin) sekä kierrätysmateriaaleja, ja jälleen kerran totesin valmista työtä katsoessa että vahingossa todellakin voi onnistua =D Vähän se vinksottaa, muovikulmat ja reunat ja kaikki, mutta onpahan tekijänsä näköinen..
